Paljon on vettä virrannut Aurajoessa...

Sen jälkeen kun viimeksi olen tänne kirjottanut. No, ei siitä sen enempää.

Tänään tavallaan avattiin mökkikausi. Meidän mökkimme on aivan ihana ja joku ei varmaan pidä sitä mökkinä alkuunkaan. Sinne pääsee bussilla ja meillä on siellä myös sisäveski. Eno on suunnitellut jopa wlanin rakentamista.

Dvd- ja videolaitteetkin mökiltä löytyy. Niille tuli tänään käyttöä, kun isoisä kaivoi taskustaan todellisen aarteen.

Papa oli saanut juuri käsiinsä dvd:n, jolle oli siirretty hänen kuvaamansa kaitafilmit vuoden 1964 sukukokouksesta. Aivan upea filmi! Otoksiin olivat tarttuneet kahdeksanvuotias äitini sisaruksineen ja serkkuineen. Äidin sedät ja tädit näyttivät aivan itseltään, tai itseasiassa aikuisilta lapsiltaan. Mummi oli juuri niin elegantti, kuin hän aina oli. Eräs nuori maisterineiti erottautui muusta suvusta. Amerikanserkku Betty oli ihana tuulahdus Töysän pappilan pihamaalla.

Autot oli tottakai kuvattu. Papan mielestä oli tärkeää, että kulkupelit oli dokumentoitu.

Kun sukukokousfilmi oli katsottu, piti taas katsoa myös Läksyntekoa-elokuva vuodelta 1991. Se on taltioitu vhs:lle ajan tavan mukaan. Myös siinä filmissä kameran takana oli Papa. Hauskassa pätkässä kirjoittaja sisarensa kanssa tekevät tokaluokan läksyjä. Ensin etsitään yhdyssanoja lukukirjasta ja sitten lasketaan matikkaa. Me kaikki nauroimme kippurassa tokaluokkalaisten höpötyksiä.

Kyllähän kuvat ovat mainioita, mutta on liikkuvassa kuvassa silti sitä jotain.