Nyt loppu tyttöjen haukkuminen!

Toukokuun alussa Hesarin mielipidesivuilla käytiin keskustelua tyttöjen ja poikien koulumenestyksestä ja jatko-opintotoiveista. Keskustelu lähti liikkeelle ammattikoulun opettajien lausunnosta, että maalariksi hakeutuu hyvän keskiarvon tyttöjä, jotka "vievät" paikat heikomman keskiarvon, mutta tavalla tai toisella alalle kuitenkin paremmin sopivien poikien opiskelupaikat.

Voi jummi jammi, sanon taas! Itse en ollut koulussa näitä kympin tyttöjä, mutta kaikkein lähimmät ystäväni kylläkin olivat äärimmäisen lahjakkaita. Edelleen sydänalasta oikein korventaa, kun kuulee sellaisia kommentteja, että kouluviisaus ei olisi arvokasta. Vielä enemmän ahdistaa, kun jollain on pokkaa väittää, ettei kympin tytöillä ole sosiaalisia taitoja.

Luin Elina Lahelman artikkelin mielenkiintoisesta teoksesta Sukupuolen politiikka (Otava, 2006). Artikkelissa käsitellään ajankohtaista tyttöjen koulumenestyksen yhteiskunnallista ja henkilökohtaista historiaa.

Ajatus tyttöjen ja poikien erilaisesta lahjakkuudesta on lähes ikiaikainen. John Locke havainnoi 1600-luvulla, että tytöt oppivat latinaa poikia helpommin. Vaan poikien heikompaa menestymistä kielissä onkin aina perusteltu huonoilla (nais)opettajilla, eikö?

Koulussa poikien normiin kuuluu "terve laiskuus". Pojat on poikia -ajattelu elää ja voi hyvin. Menestyvien poikien lahjakkuutta puolestaan korostetaan.

Tyttöjen normiin kuuluu koulumenestys ja tunnollisuus. Hyvä tietenkin, jos tytöt ovat menestyviä. Siitähän Hesarin kirjoittelussakin oli kyse, että koulumenestys ei olisikaan tae mieluisasta jatko-opiskelupaikasta. Asiahan on niin, että tyttöjen ja poikien tunnollisuudella tämä maa pysyy pystyssä ja kyllä siitä on koulussa kiitettävä.

Lahelman artikkelissa mielenkiintoinen seikka on se, että ne tytöt, jotka eivät ole menestyneet koulussa, jäävät poikia helpommin syrjään jatko-opinnoista. Normiin sopimattomat voivat olla haavoittuvaisia myös sosiaalisissa suhteissa - jäädä yksinkertaisesti syrjään porukasta.

Koko koulutus keskustelu liittyy mielestäni siihen viitekehykseen, että tyttöjen lahjakkuutta, osaamista ja ansioita ei arvosteta samalla mitalla kuin poikien ja miesten. Meidän tyttöjen tehtävänä on itse nostaa häntäämme. Olla itse väheksymättä omia taitojamme. Niin ja sukupuolisensitiivisyyden ottaminen kouluyhteisöjen keskiöön olisi myös aikas tärkeää.

ps. Tätä kirjoitusta ei ollut tarkoitettu heikkohermoisille. Tämä on korvaava essee, kun jätin osallistumatta Tasa-arvon Akatemia -kurssin ekalle osalla. Jatkossa tulee taas kevyempää kamaa. That's a promise!