Audi-mies ja avautuminen

Audi-mies on parina päivänä kauhistuttanut Suomea kommenteillaan naisten tarkoituksesta ja kyvykkyydestä. Olikohan kyseessä eponnistunut huulenheitto vai onkohan setä elellyt maakellarissa viimeiset parikymmentä vuotta? Ainakin hänellä oli haastattelutilanteessa unohtunut käytöstavat ja korrektius.

Miten kohu vaikuttaa Audien myyntiin?

Käsittääkseni Audit ovat niitä isoja ja kalliita autoja, joita hankitaan autoedusta nauttiville johtajille, joiden auton pitää olla "edustava". Joku tiedostava firma voi kohun siivittämänä vaihtaa autonsa muihin, mutta monessa näistä firmoista on jo aiemmin tajuttu, että Audia, Mersua tai Bemaria parempi käyntikortti on vähäpäästöinen pikkuauto tai isompi hybridi. Vähemmän tiedostavissa firmoissa Audin nyt edustamat arvot voivat myydä kuin kuumille kiville. Aluvanteet alle, jihuu! Tässä taannoin näin tutun kiinteistövälittäjän ajelevan linja-auton kokoisella Range Roverilla. Ostaisinko asunnon tältä välittäjältä? Ei kai auto miestä pahenna, mutta silti...

Joku autoja paremmin tunteva nettikirjoittelija oli sanonut, että pienemmät Audit ovat suosittuja perheen kakkosautoja, joita myydään paljon naisille. Luulenpa, että nykyperheissä koko perhe on mukana autohankinnassa. Meille ostettiin uusi auto, kun olin suurinpiirtein ekaluokkalainen. Meillä auto koeajettiin niin, että meidät kolme tytärtä tungettiin takapenkille testaamaan istumamukavuutta. Tyrmäyksen saivat kaikki ne autot, joissa keskipenkki oli paljon pulleampi, kuin sivuistuimet.

Nyt kun omassa perheessä on pohdittu ihanneautoa, niin tärkein kriteeri on vähäpäästöisyys. Jos uuden auton hankinta tulee ajankohtaiseksi parin vuoden sisällä, niin vaihtoehtojen määrä saattaa kasvaa huomattavasti. Syksyllä 2009 Turusta ei saa tankattua bioetanolia eikä maakaasua, mutta onneksi meillä on aikaa odotella uusia polttoaineinnovaatioita.

Marimekko ja synkät ajatukset

Marimekon uutiskirjeessä maalattiin ikävää kuvaa syysmuodin vaikutteista. Suunnittelijaparat ovat joutuneet tekemään töitä tosi synkissä mietteissä - talouden alamäki, ilmastonmuutos, syksyn kurja ilma. Jopas jotakin! Eikö mainonnan pitäisi perustua positiivisille mielleyhteyksille ja hauskuudelle?

Vaan vaatteethan ovat itseasiassa hurmaavia. Isoja yläosia ja pieniä alaosia, tunikoita ja takkimekkoja. Superkäytännöllistä ja kaiken ikäisille sopivaa. Oma mutu-tuntuma sanoisi, että syksyn Marit ovat käytännöllisempiä kuin kesän tuotteet.


Mika Piiraisen kivan mallinen mekko. Näyttää käytännölliseltä! Mekko on viskoosia ja elastaania, joten se istuu varmaan hienosti ja tuntuu mukavalta.


Samu-Jussi Kosken hauskanen huivi. Näyttää kylläkin erehdyttävästi H&M:n kesähuivilta. Tästä siis huivin sidontavinkkiä niille, jotka ostivat Matthew Williamson -huivin kesällä.


Kuvat: marimekko.fi

Halpaa kamaa heti mulle!

Hesarissa oli eilen juttu siitä, miten naiset ja miehet kuluttavat eri tavalla ja miten naisten ja miesten hyödykkeiden hinnat ovat kehittyneet. Mietin lehtijutun inspiroimana, että miten lama ja negatiivinen inflaatio vaikuttaa meikäläiseen.

Ruuan alv:n alentaminen lokakuun alusta vaikuttaa pienituloiseen jonkin verran. Tosin vaikutus lienee arjessa huomaamaton, kun en jaksa tarkastella hintoja niin tarkaan. Ostan samat ruuat kuin aiemminkin.

Ravintolaruuan alv-ale vaikuttaa minuun enemmän kuin moneen muuhun. Lounasasiakkaat saavat alesta lähinnä pään vaivaa, kun alennetut hinnat eivät enää täsmääkään lounassetelien kanssa. Minullahan ei tunnetusti ole varaa käydä päivittäin lounaalla, joten tätä harmia ei minulle koidu. Käymme kuitenkin silloin tällöin ravintolassa syömässä iltaisin ja viikonloppuisin. Säästöä tulee muutama euro.

Asuntojen hinnat ovat laskeneet. Mä asun vuokralla, joten asuntojen hinnat eivät oikeastaan kiinnosta. Pienipalkkaisen ja opiskelijan yhteisillä tuloilla on turha haaveilla halvasta lainastakaan.

Polttonesteiden hinnat ovat tulleet alaspäin. Tämäkään ei vaikuta minuun, sillä itse olen panostanut uusien sadevaatteiden hankintaan työmatkapyöräilyä varten.

Hesarin luomassa naisten hyödykekorissa eniten olivat hinnaltaan laskeneet urheilujalkineet. Tässä siis on minulle mahdollisuus todelliseen säästöön! Uusi kolmen kuukauden jumppakortti vaatii ehdottomasti seurakseen uudet aerobic-tossut.

Ja nyt minulla on sitten se fakiirimatto

Eilen kerroin tulleeni järkiini sellaisen piikikkään fakiirimaton suhteen. Valitettavasti en ollut vielä ehtinyt kertoa mielenmuutoksestani kumppanilleni, joka oli ostanut sellaisen minulle kesälahjaksi.

Eli se on varmasti tosi hyödyllinen ja rentouttava. Näen meidät kaksi olohuoneen lattialla - toinen rohnöttää jumppapallolla ja toinen makaa fakiirimatolla. Olemme huvittava näky!

Huijaus!

Ruotsin muotiblogi-kuningatar on liioitellut lehdistössä tulonsa roimasti. Mitä hittoa! Eikö bloggaamisella taokaan omaisuuksia? Sitä paitsi missä on mun tähän astiset kirjoituspalkkiot?

Muotiblogimaailman ansaintalogiikka onkin itseasiassa hieman toinen. Huippubloggaajat saavat ilmaislahjoja, joita sitten vuolaasti kehuvat blogissaan. On muuten tehokasta mainontaa! Olen tänä kesänä jo ostanut kuivashampoota, jota kehuttiin muutamassa blogissa. Sulttaani/fakiiri/piikkimaton meinasin ostaa kun näin sitä kehuttavan, mutta tulin järkiini.

Suomenmaasta luin tänään, että muotitalot siirtyvät yhä enemmän nettimarkkinointiin, kun Voguessa ja InStylessä mainostaminen on niin kallista. Muotiblogisteilla siis voi olla makoisat ajat edessä. Myös Turun Sanomat uutisoi.

ps. En halua kiitokseksi tästä postauksesta Suomenmaan vuosikertaa. Kiitos vaan kauniista ajatuksesta!

ilo asua täällä

Tulin ulos lähikaupastamme ja mikäs ihme se kävelikään vastaan? Leijona! Ihan ihkaoikea leijonapukuun sonnustautunut ihminen. Kun katsahdin toisaalle, niin pariskunta kantoi leveää patjaa päidensä päällä.

YO-kylässä sattuu ja tapahtuu. Lähinnä täällä kohtaa sympaattisia ihmisiä ja suloisia ilmiöitä. Täällä on huippuhauskaa!

Chic littii

Olen täysin lomatunnelmissa. Loma alkaa vasta ensi viikolla, mutta jo eilen hain lomalukemista kirjastosta.

Työn alla on jo tosi pitkään ollut Curtis Sittenfeldin American Wife. Kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta raskasta luettavaa. Kirja kertoo erään naisen elämäntarinan. Tarina on muovattu USAn entisen ensimmäisen naisen Laura Bushin elämästä. Pientä tekstiä, aivan hullun monta sataa sivua, englanniksi. Siinä päällimäiset syyt miksi hain uutta luettavaa.

Hakusessa oli tietenkin tuo kirjallisuuslajien kuningatar "chic lit". Chic lit on naisten viihdekirjallisuutta. Sitä sellaista, missä ensin tavataan komea mies ja ruma mies, sitten todetaan, että komea mies onkin ääliö eikä ruma mies ollutkaan niin ruma.

Kirjastosta löytyikin yksi Kira Poutasen romaani - Rakkautta a lait. Toinen romsku, jonka kotiutin oli Sohpie Kinsellaa. Poutasen uutuutta jo aloitinkin, mutta empä käy sitä tässä sen enempää tuomitsemaan, ennen kuin olen päässyt loppuun. Sitä täytyy kyllä kommentoida, että poutasen päähenkilö on hyvin samanlainen, kuin Kinsella Himoshoppaaja. Kumpikin ovat niin naiveja ääliöitä, että heihin on vaikea samaistua. Ovatko nämä hahmot joku chic litin uusi trendi?

Chic lit on viihdyttävää, mutta jälleen kerran haluan painottaa myös sivistyksellisiä arvoja. Jane Austin on chic litin oppiäiti ja kuuluu eurooppalaiseen kaanoniin. Viime kesänä luin Enni Mustosta. Ehdoton kesälukemiston runko historiallisesta viihdekirjallisuudesta nauttiville. Somerniemen torineuvos Kaari Utriota (Hanna, tää oli sulle) tuskin tarvitsee edes mainita, sillä blogin lukijat ovat toivottavasti hänen kirjallisuutensa käynyt jo läpi. Nämä historialliset sarjat siis opettavat historiasta, daa. Himoshoppaajassa ei valitettavasti taida olla mitään sivistävää, sorry.

Eniveis (Poutanen käyttää tätä ilmaisua, yyh), ihanaa kirjallisuuskesää kaikille. Lukekaa paljon, käykää kirjastossa ja silleen.

ps. Löysin tänään täydellisen pikkumustan Zaran alesta. Otan siitä kuvan, kun saan kameran kotiin.

Strike a pose!

Kesän mökkiviikonloput ja purjehdukset taltioidaan tuhansiin digikameraotoksiin. Miksi muut aina näyttävät trendikkäiltä ja saunan raikkailta, mutta minä räjähtäneeltä. Ei hätää! Tänä juhannuksena aioin onnistua. Koko homma on kiinni kunnon valmistelusta.

1) Juon kohtuudella tai vähemmän.
Milloin humalaisesta otettu kuva on onnistunut? Ei milloinkaan. Yhden siiderin jälkeen olo sen sijaan on vapautunut ja kuvattava uskaltaa hassutella. Näissä tilanteissa syntyy hurmaavia kuvia. Kuva: Olli Laivoranta

2) Valitsen mukaan sopivan puvuston.
Juhannuksena kuviin on mahdollista tallentaa ihania hetkiä. Juhannusyön valo on upea ja tunnelmallinen sekä kuvauspaikat mökillä tai merellä ovat hienoja.
Tärkeää on valita mukaan kivat vaatteet. Niin kuin aina reissuun lähtiessä, mukaan pitää valita toisiinsa sopivia vaatteita. Merellä, vaaleita taustoja (veneen kansi) vasten kirkkaat värit näyttävät hienoilta. Metsän vihreyttä vasten parhailta näyttävät vaaleat värit, vihreät ja oranssit. Mustaa kannattaa välttää kuvissa lähes aina.
Tulevaksi juhannukseksi on luvattu epävakaata ja viileää säätä. Ota mukaan lämpimiä shaaleja ja huiveja. Kauniin värinen pasmina näyttää kivalta kuvassa kun se on kääritty kaulalle, lämmikkeenä hartioilla, turbaanina päässä... Kuva Jutasta: Olli Laivoranta, Kuva Ollista: kotialbumista

3) Otan mukaan helposti pestävät meikit
Mökillä ja veneellä meikkien ja rasvojen peseminen on rasittavaa puuhaa. Ilman kevyttä ehostusta kuvassa on kuitenkin tosi vaikea onnistua. Aurinkovoide kiiltelee aina. Juhannuksena kannattaa siis ottaa mukaan kevyt meikkivoide, puuteri ja aurinkopuuteri / poskipuna. Pohjameikki myös suojaa auringolta ja tuulelta. Silmämeikki on liian hankala pestäväksi, joten sen jättäisin suosiolla kotiin. Vaikka juhannukseen kuuluisi tanssit, niin ilman raskasta silmämeikkiäkin pärjää. Koita vaikka kirkasta huulipunaa. Muista myös käydä ripsien kestovärjäyksessä, jos ripset ovet luonnostaan kovin vaaleat.
Muista ottaa mukaan puhdistuspyyhkeitä, joilla meikkien pesu onnistuu helpoiten.

4) Pesen hiukset aina kuin mahdollista.
Aurinkovoide, päähine ja suolavesi. Pelkkä ajatus saa hiukset rasvaisiksi kuin oivariinilla voidellut. Hiukset pitää siis pestä aina kun on vesijohto- tai kaivoveden äärellä. Hoitoainetta ei kannata mökkiolosuhteissa edes yrittää. Kuvassa blogin emäntä varoittavana esimerkkinä. Kuva kotialbumista.

Näillä ohjeilla onnistut kuvissa varmasti. Auttaa myös, jos ystävälläsi on hyvä kamera ja taitoa ottaa hienoja kuvia.

Kartanoelämää kerrostalossa

Turusta kolmisenkymmentä kilometria luoteeseen on Louhisaaren kartanolinna. Paikalla on ollut Fleming-suvun kartano 1400-luvulta, mutta nykyisessä asussaan Louhisaari on ollut 1600-luvulta. Huoneet on sisustettu ajanmukaisin kalustein. Suosittelen kaikille sisustamisesta, jännittävistä aatelistarinoista ja menneen ajan romantiikasta kiinnostuneille!

Kartanon juhlakerroksessa oli upea sänky, jonka tekstiilit ovat 1600- ja 1700-lukujen taitteesta. Jos tällaista tyyliä tavoittelisi omaan kotiin, niin se onnistuu helposti. Ikean valikoimissahan on aivan saman tyylinen kangas! Lintuornamentiikkaa mustalla pohjalla.



Joskus voi myös ruokahetkeen haluta kartanotunnelmaa. Louhisaaressa oli pöytä katettu 1800-luvun tyyliin. Eva Mannerheimin (sen kuuluisan C.G.:n isoäiti) lautaset olivat viipurilaisen tekijän taidonnäyte, mutta me nykyiset vapaaherrattaret saamme tyytyä Villeroy & Boch:in tuotantoon.



Louhisaaren kartanonneidot eivät tietenkään joutuneet itse leipomaan pipareitaan makeanhimon iskiessä. Vaikkei modernin tyttösen luona asukaan talousmamsellia tai sisäpiikoja, niin hätä ei ole tämännäköinen. Ihanat suklaakeksit valmistuivat kahdessakymmenessä minuutissa Sunnuntain cookiemix-pussista.




ps. Toinen kartanohenkisen tytön must-kohde Turun seudulla on Brinkhall Kakskerrassa. Kartanossa on kuvattu Hovimäki, joten paikka on telkkaristakin tuttu. Turun linnassa voi muistella ala-asteen hissan tunteja, Katariina Jagellonicaa, Kaarina Maununtytärtä, ynnä muita historian sankarittaria.

Vaatekaapin siivoustalkoot

- Missä on se mun keltainen paita?
- En tiiä. Ootko sä nähnyt mun tummia farkkuja?

Tämä keskustelu on erilaisissa muodoissaan käyty taas moneen otteeseen kodissamme. Yleensä keskustelu päättyy hieman hermostuneeseen tokaisuun: "tätä tavaraa on niin jumalattomasti!" Mikä avuksi? Vaatekaapin siivoustalkoot tottakai!

Ensin siis koko vaatekaapin sisältö nostetaan sängylle. Tällä kertaa urakka keskeytettiinkin jo tässä vaiheessa. Totesimme, että kaikki vaatteet eivät tule mahtumaan vanhoihin kaappeihin, joten lähdimme Ikeaan. Kumppanini on huippu! Hän suostuu jatkuvasti lisäämään vaatteiden säilytyskapasiteettiamme. Viimeksi kun kaappitila loppui kesken, hän rakensi minulle uuden vaatekaapin.

Vaatelaatikoston kokoamisen jälkeen kaikki vaatteet käytiin yksitellen läpi. Käyttökelpoiset viikattiin ja nostettiin takaisin omille paikoilleen. Lattialle perustettiin lisäksi kasa, johon heitettiin poispistettävät vaatteet. Ehdottoman tärkeää on se, että jos vaatetta ei ole käytetty edellisten siivoustalkoiden jälkeen, niin se pitää heittää läjään.

Lattialla olevan vaateläjän läpikäyminen on hauskinta. Mikä menee kirpparille, mikä roskikseen. Tällä kertaa kasasta löytyi järkyttävä määrä mieheni "kesäpaitoja". Kääks, miten 25-vuotiaalle on voinutkaan kertyä niin monta ruudullista paitaa? Toisaalta... wau, mitä pöytäliinamateriaalia! Taidammepa siis kesälomalla aloittaa tilkkutyöharrastuksen ja tehdä pukupaitapöytäliinan.

Katsomisen arvoista

Telsu, toosa, telkku... Rakkaalla asialla on todellakin monta nimeä. Viime aikoina on tullut katsottua tv:tä melko vähän. Talvella kärähtäneen pikkuruudun tilalle ostetun taulu-tv:n paras ominaisuus on tallentava kovalevy. Näin ollen voi panostaa laatuun määrän sijaan.

Huippumalli haussa on ollut minulle tv-kevään kova juttu. Huippari on perusmättöviihdettä ilman sen suurempaa merkitystä. Oma kiinnostukseni ohjelmaa kohtaan kumpuaa kiinnostuksesta muotimaailmaa ja ohjelman estetiikkaa kohtaan. Tosi-tv-genressä huippari on sitä paitsi minusta laadukkainta katsottavaa. Ohjelmassa on käsittääkseni mukana alan suomalaisia osaajia eikä ohjelma ole niin kotikutoinen, kuin esimerkiksi menneiden vuosien seikkailuohjelmat.

Huippari loppuu muutaman viikon päästä, mutta koko kuuma kesä on vielä edessä. Kesää kuumentaa entisestään iki-ihana Hovimäki. Keskiviikot on pelastettu! Kun joku kertoo, ettei ole seurannut sarjaa tai nauraa sen typeryyttä, ymmärrän hyvin. Sarjassa on mukana paljon jäykkyyttä ja sitä kotikutoisuutta. Kuitenkin pitää arvostaa sitä, että sarja on tehty pieteetillä historiallista todenperäisyyttä kunnioittaen. Hovimäen katsominen on hieno mahdollisuus oppia Suomen historiaa. Hyvän tarinan kautta oppii vaikka mitä. Tämän alkukesän teemana minulla on oppia lisää Suomen irtautumisesta Venäjästä. Helmikuun manifestit ja Bobrikovit on minulla toistaiseksi vielä hakusessa. Ehkäpä otan oppimisprosessini tueksi vaikkapa jonkun Enni Mustosen romaanin. Enni Mustosensa jo lukeineille vinkkinä, että Hovimäki-kirjat ovat loistavaa kesälukemista. Mars, kirjastoon!

Kesä kun on uusintojen aikaa, niin odottelen milloin MTV3 lähettää eetteriin Kun taivas repeää -sarjan. Muistatteko? Hentoinen lotta Aino ja salskea sissisotilas Lauri tapaavat sodan melskeessä. Niin kesäiltojen huipputavaraa!

Viikon tv-kalenteri on siis seuraavanlainen:
ma: Huippumalli haussa ja Tracy Ullman
ti: boksilta jotain (tähän sopisi hyvin se KTR)
ke: Hovimäki ja Beck (ruotsin opiskeluun)
to: boksilta jotain (tähän sopisi jotain ranskankielistä)
pe: mökillä saunassa, ei telkkua
la: joku hyvä dvd
su: Wallander (ruotsin opiskeluun)


ps. Huippari-suosikkini Riina pyörii edelleen mukana. Hähhää, siskoseni, joka povasit hänelle heikkoa menestystä.

Oho, keneltä unohtui housut?

Muoti on muotia, enkä halua olla liian kriittinen sitä kohtaan. Muoti on mielenkiintoinen ajankohtaisilmiö eikä sen seuraamisessa ole mitään pahaa. Entistä hienompaa, jos muoti-ilmiöitä osaa soveltaa ja olla luova. Tehtäköön tämä ihan aluksi selväksi.

Kuitenkin haluan kertoa mielipiteeni siitä, kun moni tyttö on tänä keväänä ajatellut, että housut on ok jättää kotiin. Tekeehän SJP:kin niin... Ensinnäkin SJP:lle vahinko kävi aika kauan sitten. Hänestä ei kannata ottaa oppia enää usea sesonki myöhemmin. Toiseksi tässä tilanteessa kannattaisi nyt ottaa äidin hyvät vinkit käyttöön. Vaikka muut tekevät niin, onko se syy tehdä samoin?

Oh, my eyes! Jos haluatte siis tehdä palveluksen katukuvalle - laittakaa jalkaanne muutakin kuin ohuet sukkikset!

Toinen alipukeutumisen sesonki on alkamaisillaan. Taas helteisen kesän kynnyksellä on syytä paheksua muotilehtiä, jotka kannustavat ihmisiä kulkemaan kaupungilla rantavarusteissa. Bikiniliivillä verhoiltu torso on kamalaa katsottavaa kaikkialla mökki- tai uimarannan ulkopuolella. Paidattomat miehet (myös treenatut) kuuluvat samaan kategoriaan.

Olin yhtenä kesänä töissä kaupassa lähellä Turun suosituinta uimarantaa. Muistan yhdenkin nuoren, hyväkroppaisen kundin, joka marssi elintarvikeliikkeeseen ilman vaatteita. Miettikääpä miltä tuntuu valita jauhelihaa, kun samalta hyllyltä joku karvakainalo kurottelee broilersuikaleita. Ihosta vielä tuoksuu sellainen kuuman hikinen hiekan ja aurinkorasvan tuoksu. Yök. ja lisäksi oikeasti epähygienistä.

Muistakaapa siis äidin kalliit neuvot: vaatteet päälle, kun lähdette kotoa. Saa sitten nostaa pudonneet tavarat huoletta, juosta bussiin ja käydä kaupassa ilman kanssaihmisten järkyttämistä.

Helatorstai-viikonlopun parhaat

Keskiviikko
Me naisissa oli viime viikolla ihania salaattireseptejä. Keskiviikkoiltana kokeiltiin salaatin seassa grillattua luumua. Nami! Mukana oli myös jogurtti-limetti-garam masala -marinoitua kanafileetä. Herkkua!

Torstai
Helatorstaina päästiin kokeilemaan mökille hankittua uutta venettä. Alumiinia oleva soutupaatti kulkee neljän hevosvoiman moottorilla. Airiston aalloilla ei uskalla kovassa kelissä mihinkään lähteä, mutta nättinä heinäkuun päivänä on mahtavaa lähteä vaikka Kakskerran kirkolle tai vaikka Rymättylän Hauspantaan.

Perjantai
Visiitti kaupunkiin tuntui rikkovan pitkän viikonlopun rauhan. Hauskaa oli kuitenkin lähettää kumppani Ouluun elämänsä ekalle maratonille. Matka taittui lauantaina aikaan 4h 45 min. Onnea!

Lauantai
Meitä oli mökillä viikonloppuna neljän tytön ja yhden pojan porukka. Kävelyretkemme muuttui yllättäen huippumallien kuvaussessioksi. Voiko hauskempaa lauantai-iltapäivän hupia keksiä, kuin oman huippumalli haussa -session pystyyn pistäminen metsässä. Kiitos kuvaajalle ja mallikollegoille.

Sunnuntai
Sadetta saadaan, mutta aurinkoa otetaan.
Perjantaina ja lauantaina saatiin. Sunnuntaina otettiin.

Ylpeä vai ennakkoluuloinen?

Olen toivoton Jane Austenin kirjallisuuden fani. Austenin luomat henkilöhahmot ovat hulvattomia ja dialogi äärimäisen nokkelaa. Valloittavin teos on minusta Ylpeys ja ennakkoluulo. Tarina kietoutuu Bennetin perheen viiden tyttären ympärille. Tein lukijoiden iloksi Bennet-testin.

Ketä Bennetin sisarista sinä muistutat eniten?

Lähikaupassa on söpö myyjä. Miten toimit?
a. Samalla tavalla kuin muidenkin myyjien kanssa. Vastapuoli saa tehdä aloitteen.
b. Hymyilet kassalla tavallista enemmän ja katsot myyjää myös silmiin. ”Kaupassa vois käydä vähän useamminkin...”
c. ”Söpö myyjä? Ei, ei, ei...” Ainoat varteenotettavat löytyy samoista harrastuksista tai ehkä työkuvioista. Ihan tuntematonta et lähestyisi.
d. ”Ööh, miten se flirtailu taas kävikään?” Olet hiukan kömpelö ja kokematon näissä jutuissa.
e. Flirttailet häikäilemättömästi. ”Tästä makkarapaketista irtoaa kassalla hyvää läppää.”

Työhaastattelija kysyy sinulta perheestäsi. Miten vastaat?
a. kerrot avoimesti, että sinulla on kumppani / toivoisit löytäväsi kumppanin ja perustavan perheen lähivuosina. Mitä sitä tosiasiaa peittelemään.
b. Kysyt työhaastattelijalta miksi hän kysyy tällaisen kysymyksen, johon sinun ei tarvitse vastata. ”Onko sulla kenties haku päällä?”
c. Et käy työhaastatteluissa. Kun on kerran yhden työpaikan saanut, niin miksi vaihtaa? Ei työnteko kivaksi paikkaa vaihtamalla muutu.
d. Hämmennyt kysymyksestä ja sopertelet, että perheen perustaminen ei ole ajankohtainen asia. ”Ainakaan siis, ööh, ihan lähiaikoina. Niin.. Siis tietenkään sitä, uh, ei ihan varmaksi osaa sanoa... joo-o.”
e. Isket haastattelijalle silmää ja sanot, että testaat parhaillaan lukuisia isäkandidaatteja lapsille ja haastattelijakin voisi osallistua testaukseen.

Siskosi bileissä soitettaan huonoa musiikkia. Mitä teet?
a. Kysyt sisareltasi ystävällisesti, josko hän vaihtaisi musiikkia menevämpään.
b. Ilmoitat emännälle, että olet tehnyt vieraiden keskuudessa lippuäänestyksen suosituimmasta musiikkityylistä ja dance on voittanut. Vaadit sisartasi vaihtamaan surkean musiikin pois.
c. Kaikki muu musiikki on surkeaa paitsi klassinen. Et viitsi käydä bileissä, koska muut eivät ymmärrä tätä.
d. Täytyy vaan kärsiä, koska sinusta olisi noloa ruveta kyselemään muilta vierailta heidän mieltymyksiään. Jos levyn vaan vaihtaisi, niin muut voisivat sitten arvostella sinun valintaasi.
e. Ei hätää! Sinulla on aina omat levyt mukana, koska et halua kuunnella muuta kuin omia suosikkejasi. Vaihdat levyn ja jäät tanssimaan soittimen eteen.

Eniten a-vastauksia: Olet kuin Jane Bennet. Hän on perheen esikoistytär ja koko seudun ihailluin kaunotar. Luonteeltaan Jane on tasainen ja rauhallinen. Varsinkin ihmistuntijana hän on terävä ja tarkkaavainen. Jane on hiukan vetäytyväinen, mutta tarvittaessa rohkea ja itsevarma.

Eniten b-vastauksia: Olet ilmetty Elisabeth Bennet.Lizzy on nokkela ja kunnianhimoinen nuori nainen. Lizzy innostuu asioista nopeasti, mutta on luonteeltaan myös mustavalkoinen ja äkkipikainen. Hän ei välitä muiden mielipiteistä vaan toimii omantuntonsa mukaan. Lizzy lukee paljon ja kirjoo vähän.

Eniten c-vastauksia: Oh my, olet kuin Mary Bennet. Hän kammoaa sosiaalisia tilanteita ja keksii tekosyitä, miksi niihin ei tarvitsisi osallistua. Marylle on erityisen vaikeaa lähestyä miehiä ja hän antaa itsestään jäykän kuvan. Mary lukee paljon, mutta vain rajattuja aihealueita. Ei ole kiinnostunut yhteiskunnasta tai laajasta sivistyksestä.

Eniten d-vastauksia: Olet kuin Kitty Bennet. Perheen toiseksi nuorimman tyttären paras ystävä on hänen nuorin siskonsa. Kitty on turhamainen ja ajattelematon, mutta loppujen lopuksi hyväntahtoinen tyttönen. Nuoresta iästään johtuen Kitty on monessa tilanteessa vielä epävarma itsestään.

Eniten e-vastauksia: Olet kuin Lydia Bennet. Perheen nuorimmainen on äidin silmäterä ja suosikki. Ajattelematon Lydia ei innostuessaan jostain muista sovinnaisia käyttäytymissääntöjä ja saattaa perheensä ja sisarensa usein häpeään. Hän on täysin estoton flirttaija.

Huom muut Bennet-fanit. Keksikää lisää kysymyksiä kommenteihin.

sananen kokouseleganssista

Terveiset Oulusta! Kirjoittelen viestiä junassa matkalla kotiin. Oulussa oli Keskustanaisten edustajakokous. Reissu oli mukava. Hyvää seuraa, kaunis ilma, Juha Tapion keikka... Töitä, säätämistä, tavoitteissa epäonnistumista ja joitain huonoja päätöksiä. Niitäkin tällaiseen reissuun kuuluu, totta kai.

Viikolla stressasin matkatavaroista. Olin siis Oulussa duunireissulla ja toiselle puolelle Suomea rahdattavaa tavaraa tuntui olevan käsittämättömän paljon. Niinpä henkilökohtaisia tavaroita piti olla mahdollisimman vähän. Onnistuinkin suunnittelussa melkoisen hyvin.

Yleensä kun lähden mihin tahansa reissuun, otan liian vähän tavaraa. Pakkaukset ovat pienet, mutta sitten paikan päällä ärsyttää, kun on vain yhdet kengät tai likainen paita. Hyvän ja realistisen suunnittelun takia olin kerrankin pakannut tarpeeksi (mutten liikaa!) tavaraa.

Lauantaina käytössä oli kaksi ”kokousuniformua”, kansallispuku ja musta bleiseri farkkujen kera. Illan kokkareilla käytössä oli superklassikko, eli musta kotelomekko. Uusi pikkumustani on kotelomallinen ja materiaalina on upea sifonki. Tämä on eka oikea pikkumusta, jonka omistan!

Illalla menimme vielä Juha Tapion ihanalle keikalle ja sinnekin minulla oli tällä kertaa sopivaa puettavaa – farkut ja asenne t-paita. "Anything Ken can do, Barbie can do Better!" Sunnuntaiksikin löytyi vielä bleiserin alle puhdas paita. Ennenkuulumatonta.

Mitä tästä opimme? Monelle naiselle jankutetaan, että ”sulla on aina niin paljon tavaraa. Mihin sä tota kaikkea tarvitset?” Minä tiedän mihin sitä tarvitaan! Älköön kukaan uskoko, että mitä vähemmän matkatavaraa, sitä parempi. Matkatavaraa saa ottaa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Jos on samoissa vaatteissa kesämökillä ja cocktail-tilaisuudessa on mitä luultavimmin väärin pukeutunut jossain tilanteessa.

Lintu vai kala?

Mitä mieltä olet Johanna Korhosesta? Siitä poispotkitusta Lapin Kansan päätoimittajasta siis.

Itse en osaa yhtään päättää pidänkö vai en. En nimittäin pidä juonittelevista ja ilkeistä ihmisistä, jollaisena jotkut pitävät Korhosta. Tiedättekö tyypin? Sellainen, joka ei nyt suoranaisesti valehtele, mutta ei todellakaan myöskään pelaa avoimilla korteilla. Toisaalta Korhonen kai on pesunkestävä feministi ja sitkeä idealisti. Sellaisia ihmisiä puolestaan ihailen.

Jos joku on varmaa, niin Korhonen tulee vauhdittamaan ja värittämään eurovaalikampanjointia reippaasti. Toivottavasti Korhonen muistaa vielä tulevissa haastatteluissa ja lehdistötilaisuuksissa kertoa miksi valitsi ehdokkuuden juuri Keskustassa. Hyviä vastauksia olisi ainakin se, että Keskustassa katto on korkealla ja seinät leveällä. Meidän leiriimme mahtuu yhden jos toisenlaista hiipparia kuin tähteäkin. Olemme tasa-arvon ja ihmisyyden puolue. Korhosen vaaliteemat työhyvinvoinnista, sosiaalisista innovaatioista ja globaalista tasa-arvosta sopivat Keskustan ehdokkaalle paremmin kuin hyvin. Onhan Keskusta se puolue, joka näkee materialistisen hyvinvoinnin tuolle puolen ja korostaa henkisiä ihmisyyden arvoja.

Toivottavasti Korhosen ehdokkuus tuo näitä peruskeskustalaisia arvoja myös paremmin esille. Aivan liian moni nimittäin luulee, että Keskusta-aate on lähtökohtaisesti konservatiivinen ja vanhanaikainen. Se on itse asiassa kaikkea muuta kuin aikansaelänyttä.

Pääsiäisen parhaat

Kiirastorstai
Illalla käytiin katsomassa leffa Lukija. Se oli oikein mieleniintoinen elokuva. Tämä on siis se leffa, josta Kate Winslet sai oscarin. Elokuva kertoo jännittävän tarinan häpeästä ja siitä miten kukin kantaa omien tekojensa seuraukset. Lisäksi teemoja on anteeksianto tai sen mahdottomuus. Ensirakkaus, lukutaidottomuus, mielenkiintoisia teemoja... Tämä on sellainen leffa, jota ei kannata mennä katsomaan yksinään. Tämä vaatiin keskustelua.

Pitkäperjantai
Namit bagelit, jotka askarreltiin ihan ite. Bagelit siis keitetään vedessä ennen kuin ne laitetaan uuniin. Valmistusvaiheessa tuli sellainen olo, että "nää menee ihan pilalle", mutta lopputulos oli hyvä. Täytteeksi vanilja-tuorejuuston ja omenahillon sekoitusta. Uppoo!

Lankalauantai
Illalla mentiin yömessuun klo 22 ja sen jälkeen pääsiäisaterialle ravintolaan. Kiitos järjestäjille! Tästä on muodostumassa kiva perinne. Ongelma on tietenkin se, että ravintolat eivät pidä keittiöitään auki tarpeeksi pitkään. Turkulainen viikinkiravintola Harald piti keittiötä auki yhteen ja se riitti kahden ruokalajin nauttimiseen.

1. pääsiäispäivä
Keväinen asukokonaisuus: Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema tunika, mustat nilkkapituiset legginsit, korokepohjaiset korkkarit (=15 cm lisää pituutta), aurinkolasit.

2. pääsiäispäivä
Huippumalli haussa alkaa tänään!

Tavallinen perhe - epätavallinen mahdollisuus möläytellä

Mikkosten maailma on aiheuttanut myrskyn vesilasissa tai paremminkin meidän muiden tallaajien maailmassa. Katsojat suhteutuvat ohjelmaan ja Mikkosten lausahduksiin aivan liian tosikkomaisesti. Mitä sitten, jos telkkarissa joku sanookin jotain, mikä ei ole poliittisesti korrektia tai osoittaa ehkä hölmöyttä tai ajattelemattomuutta? Miksi moniarvoisiksi itsensä ajattelevat ihmiset hermostuvat sitä, että joku on toista mieltä? Suvaitsevaisuus on sitä, että hyväksytään monenlaiset ihmiset ja näkökulmat.

Mikkosille on sadellut uhkailuja ja haukkumakirjeitä. Saman kohtalon koki muutama viikko sitten Susanna Rahkamo, joka onnettomilla sanavalinnoillaan tuli vahingossa haukkuneeksi suosikkinäyttelijää lihavaksi. Hämmästyttävää, miten voimakkaasti näihin tv-lausahduksiin suhtaudutaan. Kyseessä on kuitekin viihdeohjelma. Ehkä tässä on samaa logiikkaa kuin siinä, että ihmiset kysyvät Risto Autiolta Hannes-pullien reseptiä. Elämä ja viihde sekoittuvat.

Mikkosten maailma on mielestäni mahtavaa tosi-tv-viihdettä. Itse olen katsonut ohjelmaa vain kerran, mutta idea tuli selväksi. Ohjelmassa kuvataan perheen arkea. Kärkevimpiä lausuntoja makeinta viihdettä tulee, kun Mikkoset lukevat lehteä ja kommentoivat uutisia. Hupaisia ovat perheen lasten omat ohjelmapätkät, jossa he tarinoivat lasten tavalla.

Itse asiassa Mikkosten maailma on harvinaisen sympaattinen tosi-tv-sarja. Ohjelman viihdelogiikka piilee yllättävissä sammakoissa, joita katsojat voivat naureskella ja pilkata. Kuitenkin ohjelma kuvaa myös tavallisen, omakotitalossa asuvan, kahden lapsen ja kahden eri sukupuolta olevan aikuisen perheettä. Työssäkäyntiä, kotona olemista, parisuhteen hoitamista ja lasten kasvatuksta. Jos unohtaa ajoittaiset kärkevät mielipiteet, sarja kertoo siis todella tavallisen perheen erittäin tavallisesta arjesta. Hyvä tavallisuus!

Mitä tv-ohjelmia meillä olisi, jos kaikki kärkevä (Mikkosten maailma), asioita tai ihmisiä arvosteleva (Tanssii tähtien kanssa, Presidentinkanslia), aivoton (BB, Salkkarit) tai höpsö (Amerikan huippuhurtta) poistettaisiin ohjelmistosta? Vähäistä olisi ohjelmatarjonta. Kiitos tosi-tv:stä! Kiitos määrästä laadun sijaan!

Vanhan ajan charmia

Juttelin isoisäni kanssa tulevan viikon tapahtumista ja hän kertoin menevänsä Rotary-klubinsa 80-vuotisjuhliin. Papa kertoi, että hän pukeutuu pyydettyyn smokkiin, vaikka frakki olisikin "tupakkatakkia" tyylikkäämpi. Samalla hän totesi, että sama se, mikä pukukoodi on sillä hänellä on olemassa kaikki tarpeelliset asut, smokin lisäksi tosiaan frakki ja saketti.

"Häh, onko sinulla myös saketti? Missä ihmeessä sellaista on ikinä tarvittu?" Papa kertoi, että aikaisemmin sitä oikeasti käytettiin päivätilaisuuksissa. Tosi-tv:tä katsoessani olen minäkin oppinut, että saketti on päiväpuku ja sitä kuuluu käyttää ennen kello kuutta. Täytyy myöntää, että olen kuvitellut muun muassa tämän säännön periytyvän jostain Engannin hovista ja tulleen Suomeen 2000-luvulla häätosi-tv:n ja vanhojen tanssien vanavedessä.

Papa lienee käyttänyt omaa sakettiaan, frakkiaan ja smokkiaan aktiivisimmin 40-luvun lopulta eteenpäin. Eikä näitäkään pukuja varmaan ole ihan Irma-tädin nimipäivillä käytetty vaan lähinnä kai akateemisissa piireissä. Olettaisin, että 60- ja 70-luvuilla saketin käyttö on jo vähentynyt reippaasti.

Nykyisin kuulee usein sanottavan, että miesten on niin helppo pukeutua, kun tumman harmaa puku on tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva. Ei se ihan niinkään mene. Joku miesten pukeutumisen tuntija sanoi kerran, että miesten puvun klassikkomalli on aina se, joka on juuri menossa pois muodista. Tosiasiassa siis miestenkin pukumuoti vaihtelee. Kumman kaa olisit (business-yhteistyössä)? Miehen, jolla on päällä kaksirivinen (kultaiset napit!), leveähkö takki ja mustat housut vai miehen, jolla on kapealinjainen, yksirivinen ja kolmiosainen puku. Itse valitsisin tuon liivimiehen, joka ainakin pukeutumisensa perusteella olisi ajanhermolla.

Ei siis ole helppoa miehilläkään. Jotta on supertyylikäs, niin useamman satasen saa hyvin istuvasta puvusta maksaa. Saanee vanha puku vielä muutamat hautajaiset palvella...

Oprahin neuvo: "jos hän lyö kerran, hän lyö uudestaan!"

Terveiset nyt siis täältä Amerikasta! Reissu on mennyt hyvin, mutta on ollut vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Rakkaat lukijat, joita tiedän olevan ainakin kolme, olette olleet mielessäni!

Täällä siis viikkolehtien kansia täyttävät edelleen otsikot Rihannasta ja Chris Brownista. Kertauksena kerrottakoon, että laulajatähti Rihanna joutui poikaystävänsä CB:n pahoinpitelemäksi tammikuun lopulla. Rihanna on sen jälkeen ollut täysin poissa julkisuudesta ja hänen isänsä ja ystävänsä ovat muun muassa epäilleet, että joku pitää Rihannaa vankina.

Tarina on aivan järkyttävä ja sen käyttäminen "hyvänä opetuksenakin" groteskia. Tästä kuitenkin puhutaan täällä ja varmaan siellä Suomessakin paljon. Onhan lähisuhdeväkivalta todella tärkeä aihe ja siitä kärsivät tarvitsevat tukea niin omilta läheisiltäänkin, mutta myös julkisuudelta ja medialta.

Rihannan tilanteeseen liittyy siis muutamia piirteitä, jotka valitettavasti kertovat paljon parisuhdeväkivallasta yleisestikin. Rihanna itse on vasta parikymppinen ja CB 19-vuotias. Kumpikin ovat supermenestyneistä laulajia. Väkivalta ei katso ikää tai asemaa. Väkivaltasiin suhteisiin ajautuvista tiedetään se, että näistä suhteista tulee usein kierteitä. Jo ensimmäinen poikaystävä voi osoittautua väkivaltaiseksi ja näitä suhteita sitten keräytyy vuosien varrella useita.

Rihanna ei ole ilmeisesti aikeissa jättää Chrisiä tapahtuneen takia. Ystävät, perhe ja Oprah ovat vedonneet tyttöön, jotta hän lähtisi kävelemään. Niin Rihannan kuin monen muunkin väkivaltaisissa parisuhteissa pysyvien ongelma on se, että he uskovat voivansa muutta kumppaninsa. Huh... Ompa rakkaus todella sokea! Lehtien mukaan CB ei edes kadu tekoaan, vaan juhlii entiseen malliin Rihannan pysytellessä sisätiloissa.

Minulla on matkalukemisena täällä Sofie Oksasen Puhdistus. Tuskin kukaan blogin lukijoista on voinut olla huomaamatta, että kirjaa on ylistetty kaikkialla. Tässä siis voin vain todeta, että se on hyvä. Kirjahan käsittelee myös väkivaltaa. Kirjan parisuhteet eivät ole väkivaltaisia, mutta päähenkilöiden elämät ovat muuten käsittämättömällä tavalla väkivallan kyllästämät. Kumpaakin eri ikäistä naista on nöyryytetty, pakotettu, häpäisty, tuhottu väkivallan keinoin.

Itse olen miettinyt sitä, mitä tekisin, jos tapaisin väkivaltaa kohdanneita ihmisiä. Miten auttaisin heitä? En siis usko, että ystäväpiiriini kuuluu väkivaltaisissa perheissä eläneitä ihmisiä. Voin toki olla väärässäkin, mutta toivottavasti en ole. Avoimmuus ja halu olla tukena ovat varmaan tärkeimmät jutut. Ainakaan ei saa vähätellä asiaa tai lakaista maton alle. Kuitenkin pitää olla luottamuksen arvoinen eikä lisätä uhrin piinaa tekemällä asiasta julkista. Näitä täytyy miettiä...

Sitten loppukevennystä. Luulen, tai siis draaman säilyttämiseksi olen ihan varma, että näin Kirsten Dunstin New Yorkissa! Näin hänet kadulla, kun hän jutteli joidenkin läheistensä kanssa. Vähäks siistii! Kohtaaminen elokuvatähden kanssa ei ollut loma kohokohta, mutta hauska kuriositeetti. Tänään suuntamme Kalifornian viinialueelle. Nam!

Mitä tänään töihin? - ei ainakaan lempivaatteita!

Olen muutamaan kertaan jo iskenyt silmäni ihanaan Designer’s Remix Collectionin jakkuun. Vaate on aivan superihana, mutta täysin käyttökelvoton. Se on nimittäin niin erikoisen mallinen, että en yksinkertaisesti keksi yhtään tilaisuutta, jossa vaatetta voisi käyttää.

Ihana jakku on saanut minut ajattelemaan työelämän pukeutumisvaatimuksia. Jos mietin omaa työtäni tai kaikkia sellaisia töitä joissa haluaisin olla, niin en voisi kuvitella voivani pukeutua niissä supertrendikkäästi. Vaikka puhutaan siitä, että erityisesti naisten pukeutumiseen kiinnitetään paljon huomiota ja pärjätäkseen on oltava tyylikäs, niin tyylikkyys määritetään suomalaisessa työelämässä hyvin konservatiivisella tavalla.

Musta jakku pitää toki kaapista löytyä. Samoin mustat housut ja hame. Valkoinen kauluspaita ja ehkäpä myös vaalean sininen. Miten mustapukuisten joukossa voisi silti pukeutua persoonallisesti ja itseään ilmaisten?

Mieleen tulee myös perinteinen huoran ja neitsyen ongelma. Feministisessä keskustelussa siis todetaan, että naisen pitäisi olla yhtä aikaa seksuaalinen ja kaiken kokenut huora sekä puhtoinen ja viaton neitsyt. Käytännössä kuitenkin kahden roolin yhdistäminen on mahdotonta ja nainen joutuu tasapainoilemaan kahden allegorian välissä.

Kun allegorioita soveltaa pukeutumiseen voi miettiä, että naisella on valittavanaan joko viimeisen päälle laitetun (naisellinen nainen) tai ulkonäöstään täysin välinpitämättömän (ei-naisellinen nainen) roolit. Kaikki vähemmän sovinnaiset roolit tulkitaan oikeastaan lapselliseksi pelleilyksi.

Valitsetko siis tyylin, joka vaatii korkokenkien käyttämistä loskasateessa ja tuntia aikaisempaa heräämistä joka he****in päivä? Oletko valmis vähättelyyn, koska olet naisellinen nainen? Ei ole toisella puolellakaan helppoa. Aamulla ei tarvitse herätä aikaisin, mutta et saa kiitteleviä kommentteja. Sinuakin vähätellään, koska et ole nainen laisinkaan.

Itse ajattelin ainakin toistaiseksi olla lapsellinen pelleilijä ja tuntea suurta iloa niinä työpäivinä, kun olen pukeutunut siihen juuri oikeaa asukokonaisuuteen. Olisikin, että ylläni olisi tuolloin takkimekko, kaksi niittivyötä ja korokepohjakorkkarit.

California Dreamin'

Lähden reilun viikon päästä ekaa kertaa Amerikkaan. Wau! Ennen kaikkea olen superinnoissani, mutta kyllä minua hirvittääkin. Mikä siinä onkin, että reissut Euroopassa ei pelota, mutta Atlantin yli meneminen jännittää. Minua kauhistuttaa eniten se, että paikalliset puhuvat äidinkielenään englantia. Miten siellä sitten turistisönkötyksellä pärjää? Kääk!

No mutta se peloista... Innostus on ehdottomasti päällimäinen tunne. Menen ensin New Yorkiin noin neljäksi päiväksi. Sitten suuntaan Kaliforniaan San Franciscoon. SF-osuutta ei tarvitse suunnitella, koska siellä oppaanamme on siskoni.

Nyt olen siis tutustunut NYC-kirjoihin. Ekaksi päiväksi olen suunnitellut koko päivän kävelylenkkiä. Päivä voisi alkaa Harlemista paikallisesta jumalanpalveluksesta, koska ne ovat kuulemma elämyksellisiä. Sen jälkeen voisi kävellä downtownissa, vaikkakin sunnuntai ei taida olla siihen paras päivä.

Yhden päivän haluaisin käyttää siirtolaisuuteen tutustumiseen. Haluan nähdä Ellis Islandin. Sitä kautta tulivat maahan entisaikojen siirtolaiset. Nyt saarella on museo.

Kulttuuripäivä pitää olla myös. Taidemuseoita lienee riittävästi. Teatteria tarvii vielä miettiä.

Shoppailuun ei ole varaa, eikä älyttömästi intoakaan. Säästän sitä sitten SF:ään. Sen sijaan aion nauttia New Yorkin näkymistä. Tulen varmasti näkemään siellä upeaa muotia ja mageita ihmisiä. Tarkasteluun aion siis panostaa.

Nyt ihmiset! Vinkkejä NYCin must-see-kohteista, please!

Valloittava viisikymppinen

Iki-ihana Barbie-nukke täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlallisuuksia on muun muassa New Yorkin muotiviikolla.

Yleisesti voisi kuvitella, että olisin kriittinen barbieta kohtaan. Olenhan kriittinen bratzejä, babyborneja ja kampauspäitä kohtaan. Barbiet eivät vaan ole edes verrattavissa noihin halpoihin kopiohin!

Minun ja Barbien yhteinen taival on alkanut jo nuorena. Olenhan kolmesta sisaresta nuorin. Isosiskolla oli nukkeja ja niitä ihailtiin (ja tuhottiin) yhdessä. Tärkein syy vielä aikuisena jatkuvaan barbi-innostukseeni oli mummilassa. Mummi ja papa olivat 60-luvulla käyneet Amerikassa ja tuoneet äidilleni ja hänen siskolleen Barbie-nuket. 80-luvun lapsen silmin nuo nuket olivat paljon rumempia kuin kotona olevat barbiet. Niillä oli lyhyet tukat eivätkä kaikki nivelet edes liikkuneet. Äiti kuitenkin kertoi vakuuttavasti siitä, että ne olivat alkuperäisiä ja historiallisia nukkeja, joten leikimme niillä hellävaroen. Jos muistan oikein, niin äiti taisi kuitenkin poistaa nuket käytöstämme, kun kampaaja- ja meikkaajaleikit olivat kuumimmillaan.

Näissä kahdessa 60-luvun barbiessa lienee selitys jatkuvaan ihailuuni. Nukeilla oli oikeasti hienoja vaatteita (mm Chanelin jakkupuku ja oikeasti istuvia leninkejä). Nukeista oli jopa kirjoitettu kirja, jossa nukeilla oli samoja vaatteita, joita mummilan barbikorissa oli. Se oli mahtavaa!

Onnentoivotukset siis hehkeälle Barbielle ja iloa kaikkien lasten ja aikuistenkin nukkeleikeihin!

Osakekaupoilla

Olin tänään pankissa keskustelemassa osakeasioista. Keskustelumme lopuksi vaihdoimme muutaman sanan Marimekon näkymistä.

Minusta Marimekossa ei ole mitään varsinaista vikaa. Ihamuotilan aikana tulleet mallistot ovat olleet kivoja ja raikkaita. Hänen puheenvuoronsa yhtiön tulevaisuuden suunnitelmista ovat olleet varsin järkeviä. Miksi siltikään en itse ostaisi Marimekon osakkeita? Mistä se tuntuma johtuu, että Marimekolla voi olla vaikeat ajat edessään?

Ihamuotila on todennut (tai olen näin ymmärtänyt), että Marimekon retrotie on kuljettu loppuun. Maija Isolan kuosit ovat kivoja-joo, mutta unikkoa ei jaksa katsella enää edes peräkammarien pojat syvimmässä Suomen korvessa. Ihamuotila haluaisi houkutella liikkeisiin 20+ naiset, jotka haluavat käyttää pukeutumiseen ja sisustamiseen enemmän rahaa, kuin aikaisemmat sukupolvet. Tässä kohtaa pääsemme ydinkysymykseen…

Puhutaan hedonistisesta sukupolvesta, joka on valmiimpi käyttämään rahaa itseensä, ulkonäköön ja hyvinvointiin. Onko tätä syntynyt tai syntymässä? Onko realistista ajatella, että suomalaiset oikeasti ovat tulevaisuudessakaan valmiita panostamaan pukeutumiseen yhtä paljon kuin muut eurooppalaiset? Tämä on minusta varsin kyseenalaista.

Ihamuotila on mielestäni aivan oikeassa uudistaessaan Marimekon brändiä raikkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Riski piilee siinä, ovatko kuluttajat sittenkään yhtä ennakkoluulottomia ja raikkaita.

Retroilua vai uusinta uutta?

Tänään postiluukusta kolahti uusin Suuri Käsityö -lehti. Ohjeita oli myös kerttumaisiin tilkkutöihin!

Käsityöthän ovat jo useamman vuoden ajan olleet vähän niinkuin muodissa. Aallonharjalla on pari vuotta keinunut tuunaaminen. Olemme oppineet, että kaikkea voi tuunata: autoja, vaatteita, koruja. Sitten joku keksi, että tuunaus on jo pois muodista. Nyt disainataan asioita ja tavaroita.

Olennaisempaa kuin käsitöiden muodikkaammat termit on kuitenkin se, että vaikka kuinka on koitettu, ei käsitöistä ole saatu supertrendikkäitä. Käsityöt ovat jumittuneet retroilun ja ekokuluttamisen alalajiksi. Ja tietenkin vanhemman väen puuhasteluksi...

Olen ollut Käsityölehden on-off-tilaaja. Nyt tilasin lehden uudestaan, kun kuulin, että päätoimittajaksi tulee Anu Harkki (tuttu muun muassa tv-kisailusta, julkkisneulojana, tuunaajana, kirjailijana...). Välillä lehti on tuntunut pölyiseltä varsinkin englanninkielisen Burdan rinnalla, jota olen kirjastossa lukenut. Ajattelin, että jospa nuori päätöimittaja veisi lehteä enemmän muotilehden suuntaan. Mielestäni uusin numero oli varsin onnistunut tässä mielessä. Lehdestä ei ollut tullut muotilehteä, mutta oltiin menty ehkä enemmän lifestyle-suuntaan. SK:ssa oli nyt sellaista henkeä, jota uskoisin monen etsivän käsityöharrastuksesta. Juurevuutta - ajatusta siitä, että mäkin pystyn tekemään itse. Persoonallisuutta, aitoutta, taloudellisuutta, kestävyyttä.

Ovatko nämä arvot sitten liitännäisiä retroiluun ja ekokuluttamiseen? Hmm... Ehkäpä. Helpoimpia käsitöitä ovat vanhoista verhoista ommeltu tunika tai vanhasta t-paidasta leikattu toppi. Eipä ainakaan kulu kallista kangasta, kun menee pilalle. Harva aloittaa ompeluharrastusta silkkisestä iltapuvusta tai villakankaisesta housupuvusta. Kierrätyksestä se ajatus sitten kai lähti...

Voiko sitten retroilu olla 2000-luvun supertrendi? Puuvillaisia printtikankaita on nyt katsottu koko vuosituhannen alkupuoli, eikä varsinaista loppua ole näkyvissä. Kiihtyvä ilmastopuhe sen sijaan lyö vettä myllyyn ja maanläheisyys ja ekoilu trendeinä vaan kasvavat. Ihan hyvä. Sovitaan näin. Toivottavasti trendi tosiaan tarkoittaa sitä, että luonnonvaroja säästyisi, kuljetusmatkat lyhenisivät, paikallisuus nostaisi arvoaan. Näitä odotellessa voidaan kaivaa vanhat kankaat esille ja alkaa tekemään tilkkutöitä. Niitä en ole vielä kokeillutkaan!

Huulipunaindeksi

Sanotaan, että naisten huulipunan kulutus kasvaa talouden taantuessa. Tätä on kai selitetty sillä, että vaikeammassa taloudellisessa tilanteessa itseään voi ilahduttaa huulipunan kaltaisella pikkuostoksella. Sinänsähän selitys kuulostaa varsin pätevältä.

Jo syksyllä saimme viitteitä siitä, että kosmetiikkamuoti suosii talven ja kevään aikana superpunaisia huulia. Myös 90-luvun alussa punaiset huulet olivat kuumaa kamaa. Muistathan Villin Pohjolan Maggien täyteläisine huulineen? Madonnan Blond Ambition -tyylin? Suomalaisissa Metsoloissa meno oli toki maanläheisempää, mutta Jaana Järvenheimon huulet ovat silti esimerkilliset. Kun lamasta taas vuosikymmenen puolessa välissä noustiin, niin huulipunamaailmaa kohahdutti Linda Lampenius ja vaalean punan paluu.

Voiko taloudellinen tilanne siis vaikuttaa huulipunan kulutuksen lisäksi myös muotiväreihin? On selvää, että nyt trendikkäisiin punaisiin huuliin ovat esikuvina Dita von Teese ja muut burleski-tähdet, MadMen –tv-sarjan sihteerit ja tietenkin Tiia Vanhatapion tyyli. Näitä esikuvia yhdistävät vanhanajan glamour ja naisellisuus. Voiko olla niin, että taloudellisessa ahdingossa turvaamme tuttuun ja turvalliseen, viimevuosituhannen yhtenäiskulttuuriin ja aikaan ennen Nasdaqia?
Onneksi puhumme vain värikosmetiikasta, joka on ainakin minusta iloinen asia.

Vanhanajan glamour ja viisikymmenluvun kotiäitien ihannointi saattaisi nimittäin laman aikana tarkoittaa naisille vaikeita aikoja. Edelleen liian moni ajattelee, että naiset ovat puskurityövoimaa, jonka pitää laman iskiessä luovuttaa työpaikkansa miehille ja jäädä kotiin. Onneksi nämä ihmiset jäävät ajatuksineen melkoiseen vähemmistöön.

Laitaanpas siis nuden väriset huulikiillot ja –rasvat nousukautta varten säästöön ja nyt opetellaan maalaamaan punaisia lamahuulia! Nuorille ja valovoimaisille tietenkin ilman rajauskynää…