torstai 5. helmikuuta 2009

Retroilua vai uusinta uutta?

Tänään postiluukusta kolahti uusin Suuri Käsityö -lehti. Ohjeita oli myös kerttumaisiin tilkkutöihin!

Käsityöthän ovat jo useamman vuoden ajan olleet vähän niinkuin muodissa. Aallonharjalla on pari vuotta keinunut tuunaaminen. Olemme oppineet, että kaikkea voi tuunata: autoja, vaatteita, koruja. Sitten joku keksi, että tuunaus on jo pois muodista. Nyt disainataan asioita ja tavaroita.

Olennaisempaa kuin käsitöiden muodikkaammat termit on kuitenkin se, että vaikka kuinka on koitettu, ei käsitöistä ole saatu supertrendikkäitä. Käsityöt ovat jumittuneet retroilun ja ekokuluttamisen alalajiksi. Ja tietenkin vanhemman väen puuhasteluksi...

Olen ollut Käsityölehden on-off-tilaaja. Nyt tilasin lehden uudestaan, kun kuulin, että päätoimittajaksi tulee Anu Harkki (tuttu muun muassa tv-kisailusta, julkkisneulojana, tuunaajana, kirjailijana...). Välillä lehti on tuntunut pölyiseltä varsinkin englanninkielisen Burdan rinnalla, jota olen kirjastossa lukenut. Ajattelin, että jospa nuori päätöimittaja veisi lehteä enemmän muotilehden suuntaan. Mielestäni uusin numero oli varsin onnistunut tässä mielessä. Lehdestä ei ollut tullut muotilehteä, mutta oltiin menty ehkä enemmän lifestyle-suuntaan. SK:ssa oli nyt sellaista henkeä, jota uskoisin monen etsivän käsityöharrastuksesta. Juurevuutta - ajatusta siitä, että mäkin pystyn tekemään itse. Persoonallisuutta, aitoutta, taloudellisuutta, kestävyyttä.

Ovatko nämä arvot sitten liitännäisiä retroiluun ja ekokuluttamiseen? Hmm... Ehkäpä. Helpoimpia käsitöitä ovat vanhoista verhoista ommeltu tunika tai vanhasta t-paidasta leikattu toppi. Eipä ainakaan kulu kallista kangasta, kun menee pilalle. Harva aloittaa ompeluharrastusta silkkisestä iltapuvusta tai villakankaisesta housupuvusta. Kierrätyksestä se ajatus sitten kai lähti...

Voiko sitten retroilu olla 2000-luvun supertrendi? Puuvillaisia printtikankaita on nyt katsottu koko vuosituhannen alkupuoli, eikä varsinaista loppua ole näkyvissä. Kiihtyvä ilmastopuhe sen sijaan lyö vettä myllyyn ja maanläheisyys ja ekoilu trendeinä vaan kasvavat. Ihan hyvä. Sovitaan näin. Toivottavasti trendi tosiaan tarkoittaa sitä, että luonnonvaroja säästyisi, kuljetusmatkat lyhenisivät, paikallisuus nostaisi arvoaan. Näitä odotellessa voidaan kaivaa vanhat kankaat esille ja alkaa tekemään tilkkutöitä. Niitä en ole vielä kokeillutkaan!

3 kommenttia:

  1. Kiintoisaa pohdintaa, Kerttuseni.
    Itsekin toivoisin olevani enemmän "käsityöihminen", kuten käsite kuuluu.
    Uskon vakaasti, että käsillätekemisen yksi keskeisimmistä arvoista on sen henkistä hyvinvointia lisäävä merkitys. Kysymys on kai suorastaan terapian muodosta.

    Luovuus pääsee valloilleen ja voi tuntea onnistumisen kokemuksia "minäkin osaan", aivan kuten kirjoititkin.

    VastaaPoista
  2. Äskeisen kommentin antoi siis Annika, kerttuverkon osoitteesta. :)

    VastaaPoista
  3. Yhden näkökulman tähän retroiluun tuo Martta-liiton kampanja, jossa neulotaan talkoilla sukat kaikille tänä vuonna syntyville vauvoille. Into on suuri jopa ei-marttojen keskuudessa.
    On kuitenkin käynyt ilmi, että ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla kaikki martatkaan eivät osaa kutoa sukan kantapäätä. Nyt pidetään sitten kursseja.
    Taannoisille 60-lukulaisille, nykyisille isoäiti-ikäisille, tuo arkielämässä tuiki tarpeellinen taito opetettiin kansakoulussa. Sittemmin nuoremmat ovat oppineet äideiltään - jos ovat olleet oppiakseen.
    Sukan kutominen on mitä rentouttavinta, luovinta, hauskinta ja hyödyllisintä puuhaa ja sen soisi tulevan uudestaan muotiin.

    VastaaPoista