Sanotaan, että naisten huulipunan kulutus kasvaa talouden taantuessa. Tätä on kai selitetty sillä, että vaikeammassa taloudellisessa tilanteessa itseään voi ilahduttaa huulipunan kaltaisella pikkuostoksella. Sinänsähän selitys kuulostaa varsin pätevältä.
Jo syksyllä saimme viitteitä siitä, että kosmetiikkamuoti suosii talven ja kevään aikana superpunaisia huulia. Myös 90-luvun alussa punaiset huulet olivat kuumaa kamaa. Muistathan Villin Pohjolan Maggien täyteläisine huulineen? Madonnan Blond Ambition -tyylin? Suomalaisissa Metsoloissa meno oli toki maanläheisempää, mutta Jaana Järvenheimon huulet ovat silti esimerkilliset. Kun lamasta taas vuosikymmenen puolessa välissä noustiin, niin huulipunamaailmaa kohahdutti Linda Lampenius ja vaalean punan paluu.
Voiko taloudellinen tilanne siis vaikuttaa huulipunan kulutuksen lisäksi myös muotiväreihin? On selvää, että nyt trendikkäisiin punaisiin huuliin ovat esikuvina Dita von Teese ja muut burleski-tähdet, MadMen –tv-sarjan sihteerit ja tietenkin Tiia Vanhatapion tyyli. Näitä esikuvia yhdistävät vanhanajan glamour ja naisellisuus. Voiko olla niin, että taloudellisessa ahdingossa turvaamme tuttuun ja turvalliseen, viimevuosituhannen yhtenäiskulttuuriin ja aikaan ennen Nasdaqia?
Onneksi puhumme vain värikosmetiikasta, joka on ainakin minusta iloinen asia.
Vanhanajan glamour ja viisikymmenluvun kotiäitien ihannointi saattaisi nimittäin laman aikana tarkoittaa naisille vaikeita aikoja. Edelleen liian moni ajattelee, että naiset ovat puskurityövoimaa, jonka pitää laman iskiessä luovuttaa työpaikkansa miehille ja jäädä kotiin. Onneksi nämä ihmiset jäävät ajatuksineen melkoiseen vähemmistöön.
Laitaanpas siis nuden väriset huulikiillot ja –rasvat nousukautta varten säästöön ja nyt opetellaan maalaamaan punaisia lamahuulia! Nuorille ja valovoimaisille tietenkin ilman rajauskynää…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti