Valloittava viisikymppinen

Iki-ihana Barbie-nukke täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlallisuuksia on muun muassa New Yorkin muotiviikolla.

Yleisesti voisi kuvitella, että olisin kriittinen barbieta kohtaan. Olenhan kriittinen bratzejä, babyborneja ja kampauspäitä kohtaan. Barbiet eivät vaan ole edes verrattavissa noihin halpoihin kopiohin!

Minun ja Barbien yhteinen taival on alkanut jo nuorena. Olenhan kolmesta sisaresta nuorin. Isosiskolla oli nukkeja ja niitä ihailtiin (ja tuhottiin) yhdessä. Tärkein syy vielä aikuisena jatkuvaan barbi-innostukseeni oli mummilassa. Mummi ja papa olivat 60-luvulla käyneet Amerikassa ja tuoneet äidilleni ja hänen siskolleen Barbie-nuket. 80-luvun lapsen silmin nuo nuket olivat paljon rumempia kuin kotona olevat barbiet. Niillä oli lyhyet tukat eivätkä kaikki nivelet edes liikkuneet. Äiti kuitenkin kertoi vakuuttavasti siitä, että ne olivat alkuperäisiä ja historiallisia nukkeja, joten leikimme niillä hellävaroen. Jos muistan oikein, niin äiti taisi kuitenkin poistaa nuket käytöstämme, kun kampaaja- ja meikkaajaleikit olivat kuumimmillaan.

Näissä kahdessa 60-luvun barbiessa lienee selitys jatkuvaan ihailuuni. Nukeilla oli oikeasti hienoja vaatteita (mm Chanelin jakkupuku ja oikeasti istuvia leninkejä). Nukeista oli jopa kirjoitettu kirja, jossa nukeilla oli samoja vaatteita, joita mummilan barbikorissa oli. Se oli mahtavaa!

Onnentoivotukset siis hehkeälle Barbielle ja iloa kaikkien lasten ja aikuistenkin nukkeleikeihin!