Oprahin neuvo: "jos hän lyö kerran, hän lyö uudestaan!"

Terveiset nyt siis täältä Amerikasta! Reissu on mennyt hyvin, mutta on ollut vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Rakkaat lukijat, joita tiedän olevan ainakin kolme, olette olleet mielessäni!

Täällä siis viikkolehtien kansia täyttävät edelleen otsikot Rihannasta ja Chris Brownista. Kertauksena kerrottakoon, että laulajatähti Rihanna joutui poikaystävänsä CB:n pahoinpitelemäksi tammikuun lopulla. Rihanna on sen jälkeen ollut täysin poissa julkisuudesta ja hänen isänsä ja ystävänsä ovat muun muassa epäilleet, että joku pitää Rihannaa vankina.

Tarina on aivan järkyttävä ja sen käyttäminen "hyvänä opetuksenakin" groteskia. Tästä kuitenkin puhutaan täällä ja varmaan siellä Suomessakin paljon. Onhan lähisuhdeväkivalta todella tärkeä aihe ja siitä kärsivät tarvitsevat tukea niin omilta läheisiltäänkin, mutta myös julkisuudelta ja medialta.

Rihannan tilanteeseen liittyy siis muutamia piirteitä, jotka valitettavasti kertovat paljon parisuhdeväkivallasta yleisestikin. Rihanna itse on vasta parikymppinen ja CB 19-vuotias. Kumpikin ovat supermenestyneistä laulajia. Väkivalta ei katso ikää tai asemaa. Väkivaltasiin suhteisiin ajautuvista tiedetään se, että näistä suhteista tulee usein kierteitä. Jo ensimmäinen poikaystävä voi osoittautua väkivaltaiseksi ja näitä suhteita sitten keräytyy vuosien varrella useita.

Rihanna ei ole ilmeisesti aikeissa jättää Chrisiä tapahtuneen takia. Ystävät, perhe ja Oprah ovat vedonneet tyttöön, jotta hän lähtisi kävelemään. Niin Rihannan kuin monen muunkin väkivaltaisissa parisuhteissa pysyvien ongelma on se, että he uskovat voivansa muutta kumppaninsa. Huh... Ompa rakkaus todella sokea! Lehtien mukaan CB ei edes kadu tekoaan, vaan juhlii entiseen malliin Rihannan pysytellessä sisätiloissa.

Minulla on matkalukemisena täällä Sofie Oksasen Puhdistus. Tuskin kukaan blogin lukijoista on voinut olla huomaamatta, että kirjaa on ylistetty kaikkialla. Tässä siis voin vain todeta, että se on hyvä. Kirjahan käsittelee myös väkivaltaa. Kirjan parisuhteet eivät ole väkivaltaisia, mutta päähenkilöiden elämät ovat muuten käsittämättömällä tavalla väkivallan kyllästämät. Kumpaakin eri ikäistä naista on nöyryytetty, pakotettu, häpäisty, tuhottu väkivallan keinoin.

Itse olen miettinyt sitä, mitä tekisin, jos tapaisin väkivaltaa kohdanneita ihmisiä. Miten auttaisin heitä? En siis usko, että ystäväpiiriini kuuluu väkivaltaisissa perheissä eläneitä ihmisiä. Voin toki olla väärässäkin, mutta toivottavasti en ole. Avoimmuus ja halu olla tukena ovat varmaan tärkeimmät jutut. Ainakaan ei saa vähätellä asiaa tai lakaista maton alle. Kuitenkin pitää olla luottamuksen arvoinen eikä lisätä uhrin piinaa tekemällä asiasta julkista. Näitä täytyy miettiä...

Sitten loppukevennystä. Luulen, tai siis draaman säilyttämiseksi olen ihan varma, että näin Kirsten Dunstin New Yorkissa! Näin hänet kadulla, kun hän jutteli joidenkin läheistensä kanssa. Vähäks siistii! Kohtaaminen elokuvatähden kanssa ei ollut loma kohokohta, mutta hauska kuriositeetti. Tänään suuntamme Kalifornian viinialueelle. Nam!