Olen täysin lomatunnelmissa. Loma alkaa vasta ensi viikolla, mutta jo eilen hain lomalukemista kirjastosta.
Työn alla on jo tosi pitkään ollut Curtis Sittenfeldin American Wife. Kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta raskasta luettavaa. Kirja kertoo erään naisen elämäntarinan. Tarina on muovattu USAn entisen ensimmäisen naisen Laura Bushin elämästä. Pientä tekstiä, aivan hullun monta sataa sivua, englanniksi. Siinä päällimäiset syyt miksi hain uutta luettavaa.
Hakusessa oli tietenkin tuo kirjallisuuslajien kuningatar "chic lit". Chic lit on naisten viihdekirjallisuutta. Sitä sellaista, missä ensin tavataan komea mies ja ruma mies, sitten todetaan, että komea mies onkin ääliö eikä ruma mies ollutkaan niin ruma.
Kirjastosta löytyikin yksi Kira Poutasen romaani - Rakkautta a lait. Toinen romsku, jonka kotiutin oli Sohpie Kinsellaa. Poutasen uutuutta jo aloitinkin, mutta empä käy sitä tässä sen enempää tuomitsemaan, ennen kuin olen päässyt loppuun. Sitä täytyy kyllä kommentoida, että poutasen päähenkilö on hyvin samanlainen, kuin Kinsella Himoshoppaaja. Kumpikin ovat niin naiveja ääliöitä, että heihin on vaikea samaistua. Ovatko nämä hahmot joku chic litin uusi trendi?
Chic lit on viihdyttävää, mutta jälleen kerran haluan painottaa myös sivistyksellisiä arvoja. Jane Austin on chic litin oppiäiti ja kuuluu eurooppalaiseen kaanoniin. Viime kesänä luin Enni Mustosta. Ehdoton kesälukemiston runko historiallisesta viihdekirjallisuudesta nauttiville. Somerniemen torineuvos Kaari Utriota (Hanna, tää oli sulle) tuskin tarvitsee edes mainita, sillä blogin lukijat ovat toivottavasti hänen kirjallisuutensa käynyt jo läpi. Nämä historialliset sarjat siis opettavat historiasta, daa. Himoshoppaajassa ei valitettavasti taida olla mitään sivistävää, sorry.
Eniveis (Poutanen käyttää tätä ilmaisua, yyh), ihanaa kirjallisuuskesää kaikille. Lukekaa paljon, käykää kirjastossa ja silleen.
ps. Löysin tänään täydellisen pikkumustan Zaran alesta. Otan siitä kuvan, kun saan kameran kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kesäkuisena lauantaina lähdin kirjastoon hakemaan lukemista. Sään ollessa kaunis päätin, että kävelen lähikirjaston sijaan toiseksi lähimpään kirjastoon (aika harvalla ehkä on mahdollisuutta valita useista kävelyetäisyydellä olevista kirjastoista... olen aika onnekas!). Kirjastossa oli kuitenkin alkanut jo kesäaukioloajat ja paikka oli kiinni lauantaina. (Se on toinen kysymys, miksi kirjastot on vähemmän auki kesällä, jolloin on kerrankin aikaa lukea!)
VastaaPoistaLukemisen vimmoissani hoksasin käydä matkan varrella olevassa antikvariaatissa. En löytänyt etsimääni kirjaa, mutta sen sijaan myyjän vinkistä löysin kotikulmiltani yhteensä neljä antikvariaattia (lue kestävän kehityksen ja kierrättämisen filosofiaan erikoistunutta kirjallisuus- ja kulttuurimyymälää) ja muutaman erittäin edullisen kirjan.
Myös kirppareilta olen ostanut kirjoja. Toisten vanhoissa kirjoissa on sama henki kuin kirjaston kirjoissa, mutta ilman lähmäistä kontaktimuovia ja pakkoa palauttaa niin kauniisti kirjahyllyyn sopivaa teosta.
Totta! Antikvariaatit ovat loistopaikkoja. Paras on kuitenkin Turun puutorilla kerran kesässä (vai useammin?) pidettävä Booktori. Antikvariaattitori, mikä neronleimaus!
VastaaPoistaSain Rakkautta au lait luettua. En suosittele. Juoni oli epäuskottava eivätkä hahmot olleet mielenkiintoisia.
Pettymyksestä huolimatta tartuin Sophie Kinsellan romaaniin Salaisuuksia ilmassa. Tämä on nyt sellainen kirja, että luin sitä yöllä puoli yhteen asti ja aamulla vielä jatkoin, ennen kuin oli ihan pakko lähteä töihin. Tätä lukiessa naurahdan välillä ääneen. Se on hyvä merkki! Toivottavasti loppukin olisi edes siedettävä. Edellinen lukemani Kinsella oli Himoshoppajan salaiset unelmat. Kirja oli aivan riistävän raivostuttava reilusti yli puolen välin, mutta kääntyi loppupuolella melkeimpä sympaattiseksi.