Chic littii

Olen täysin lomatunnelmissa. Loma alkaa vasta ensi viikolla, mutta jo eilen hain lomalukemista kirjastosta.

Työn alla on jo tosi pitkään ollut Curtis Sittenfeldin American Wife. Kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta raskasta luettavaa. Kirja kertoo erään naisen elämäntarinan. Tarina on muovattu USAn entisen ensimmäisen naisen Laura Bushin elämästä. Pientä tekstiä, aivan hullun monta sataa sivua, englanniksi. Siinä päällimäiset syyt miksi hain uutta luettavaa.

Hakusessa oli tietenkin tuo kirjallisuuslajien kuningatar "chic lit". Chic lit on naisten viihdekirjallisuutta. Sitä sellaista, missä ensin tavataan komea mies ja ruma mies, sitten todetaan, että komea mies onkin ääliö eikä ruma mies ollutkaan niin ruma.

Kirjastosta löytyikin yksi Kira Poutasen romaani - Rakkautta a lait. Toinen romsku, jonka kotiutin oli Sohpie Kinsellaa. Poutasen uutuutta jo aloitinkin, mutta empä käy sitä tässä sen enempää tuomitsemaan, ennen kuin olen päässyt loppuun. Sitä täytyy kyllä kommentoida, että poutasen päähenkilö on hyvin samanlainen, kuin Kinsella Himoshoppaaja. Kumpikin ovat niin naiveja ääliöitä, että heihin on vaikea samaistua. Ovatko nämä hahmot joku chic litin uusi trendi?

Chic lit on viihdyttävää, mutta jälleen kerran haluan painottaa myös sivistyksellisiä arvoja. Jane Austin on chic litin oppiäiti ja kuuluu eurooppalaiseen kaanoniin. Viime kesänä luin Enni Mustosta. Ehdoton kesälukemiston runko historiallisesta viihdekirjallisuudesta nauttiville. Somerniemen torineuvos Kaari Utriota (Hanna, tää oli sulle) tuskin tarvitsee edes mainita, sillä blogin lukijat ovat toivottavasti hänen kirjallisuutensa käynyt jo läpi. Nämä historialliset sarjat siis opettavat historiasta, daa. Himoshoppaajassa ei valitettavasti taida olla mitään sivistävää, sorry.

Eniveis (Poutanen käyttää tätä ilmaisua, yyh), ihanaa kirjallisuuskesää kaikille. Lukekaa paljon, käykää kirjastossa ja silleen.

ps. Löysin tänään täydellisen pikkumustan Zaran alesta. Otan siitä kuvan, kun saan kameran kotiin.

Strike a pose!

Kesän mökkiviikonloput ja purjehdukset taltioidaan tuhansiin digikameraotoksiin. Miksi muut aina näyttävät trendikkäiltä ja saunan raikkailta, mutta minä räjähtäneeltä. Ei hätää! Tänä juhannuksena aioin onnistua. Koko homma on kiinni kunnon valmistelusta.

1) Juon kohtuudella tai vähemmän.
Milloin humalaisesta otettu kuva on onnistunut? Ei milloinkaan. Yhden siiderin jälkeen olo sen sijaan on vapautunut ja kuvattava uskaltaa hassutella. Näissä tilanteissa syntyy hurmaavia kuvia. Kuva: Olli Laivoranta

2) Valitsen mukaan sopivan puvuston.
Juhannuksena kuviin on mahdollista tallentaa ihania hetkiä. Juhannusyön valo on upea ja tunnelmallinen sekä kuvauspaikat mökillä tai merellä ovat hienoja.
Tärkeää on valita mukaan kivat vaatteet. Niin kuin aina reissuun lähtiessä, mukaan pitää valita toisiinsa sopivia vaatteita. Merellä, vaaleita taustoja (veneen kansi) vasten kirkkaat värit näyttävät hienoilta. Metsän vihreyttä vasten parhailta näyttävät vaaleat värit, vihreät ja oranssit. Mustaa kannattaa välttää kuvissa lähes aina.
Tulevaksi juhannukseksi on luvattu epävakaata ja viileää säätä. Ota mukaan lämpimiä shaaleja ja huiveja. Kauniin värinen pasmina näyttää kivalta kuvassa kun se on kääritty kaulalle, lämmikkeenä hartioilla, turbaanina päässä... Kuva Jutasta: Olli Laivoranta, Kuva Ollista: kotialbumista

3) Otan mukaan helposti pestävät meikit
Mökillä ja veneellä meikkien ja rasvojen peseminen on rasittavaa puuhaa. Ilman kevyttä ehostusta kuvassa on kuitenkin tosi vaikea onnistua. Aurinkovoide kiiltelee aina. Juhannuksena kannattaa siis ottaa mukaan kevyt meikkivoide, puuteri ja aurinkopuuteri / poskipuna. Pohjameikki myös suojaa auringolta ja tuulelta. Silmämeikki on liian hankala pestäväksi, joten sen jättäisin suosiolla kotiin. Vaikka juhannukseen kuuluisi tanssit, niin ilman raskasta silmämeikkiäkin pärjää. Koita vaikka kirkasta huulipunaa. Muista myös käydä ripsien kestovärjäyksessä, jos ripset ovet luonnostaan kovin vaaleat.
Muista ottaa mukaan puhdistuspyyhkeitä, joilla meikkien pesu onnistuu helpoiten.

4) Pesen hiukset aina kuin mahdollista.
Aurinkovoide, päähine ja suolavesi. Pelkkä ajatus saa hiukset rasvaisiksi kuin oivariinilla voidellut. Hiukset pitää siis pestä aina kun on vesijohto- tai kaivoveden äärellä. Hoitoainetta ei kannata mökkiolosuhteissa edes yrittää. Kuvassa blogin emäntä varoittavana esimerkkinä. Kuva kotialbumista.

Näillä ohjeilla onnistut kuvissa varmasti. Auttaa myös, jos ystävälläsi on hyvä kamera ja taitoa ottaa hienoja kuvia.

Kartanoelämää kerrostalossa

Turusta kolmisenkymmentä kilometria luoteeseen on Louhisaaren kartanolinna. Paikalla on ollut Fleming-suvun kartano 1400-luvulta, mutta nykyisessä asussaan Louhisaari on ollut 1600-luvulta. Huoneet on sisustettu ajanmukaisin kalustein. Suosittelen kaikille sisustamisesta, jännittävistä aatelistarinoista ja menneen ajan romantiikasta kiinnostuneille!

Kartanon juhlakerroksessa oli upea sänky, jonka tekstiilit ovat 1600- ja 1700-lukujen taitteesta. Jos tällaista tyyliä tavoittelisi omaan kotiin, niin se onnistuu helposti. Ikean valikoimissahan on aivan saman tyylinen kangas! Lintuornamentiikkaa mustalla pohjalla.



Joskus voi myös ruokahetkeen haluta kartanotunnelmaa. Louhisaaressa oli pöytä katettu 1800-luvun tyyliin. Eva Mannerheimin (sen kuuluisan C.G.:n isoäiti) lautaset olivat viipurilaisen tekijän taidonnäyte, mutta me nykyiset vapaaherrattaret saamme tyytyä Villeroy & Boch:in tuotantoon.



Louhisaaren kartanonneidot eivät tietenkään joutuneet itse leipomaan pipareitaan makeanhimon iskiessä. Vaikkei modernin tyttösen luona asukaan talousmamsellia tai sisäpiikoja, niin hätä ei ole tämännäköinen. Ihanat suklaakeksit valmistuivat kahdessakymmenessä minuutissa Sunnuntain cookiemix-pussista.




ps. Toinen kartanohenkisen tytön must-kohde Turun seudulla on Brinkhall Kakskerrassa. Kartanossa on kuvattu Hovimäki, joten paikka on telkkaristakin tuttu. Turun linnassa voi muistella ala-asteen hissan tunteja, Katariina Jagellonicaa, Kaarina Maununtytärtä, ynnä muita historian sankarittaria.

Vaatekaapin siivoustalkoot

- Missä on se mun keltainen paita?
- En tiiä. Ootko sä nähnyt mun tummia farkkuja?

Tämä keskustelu on erilaisissa muodoissaan käyty taas moneen otteeseen kodissamme. Yleensä keskustelu päättyy hieman hermostuneeseen tokaisuun: "tätä tavaraa on niin jumalattomasti!" Mikä avuksi? Vaatekaapin siivoustalkoot tottakai!

Ensin siis koko vaatekaapin sisältö nostetaan sängylle. Tällä kertaa urakka keskeytettiinkin jo tässä vaiheessa. Totesimme, että kaikki vaatteet eivät tule mahtumaan vanhoihin kaappeihin, joten lähdimme Ikeaan. Kumppanini on huippu! Hän suostuu jatkuvasti lisäämään vaatteiden säilytyskapasiteettiamme. Viimeksi kun kaappitila loppui kesken, hän rakensi minulle uuden vaatekaapin.

Vaatelaatikoston kokoamisen jälkeen kaikki vaatteet käytiin yksitellen läpi. Käyttökelpoiset viikattiin ja nostettiin takaisin omille paikoilleen. Lattialle perustettiin lisäksi kasa, johon heitettiin poispistettävät vaatteet. Ehdottoman tärkeää on se, että jos vaatetta ei ole käytetty edellisten siivoustalkoiden jälkeen, niin se pitää heittää läjään.

Lattialla olevan vaateläjän läpikäyminen on hauskinta. Mikä menee kirpparille, mikä roskikseen. Tällä kertaa kasasta löytyi järkyttävä määrä mieheni "kesäpaitoja". Kääks, miten 25-vuotiaalle on voinutkaan kertyä niin monta ruudullista paitaa? Toisaalta... wau, mitä pöytäliinamateriaalia! Taidammepa siis kesälomalla aloittaa tilkkutyöharrastuksen ja tehdä pukupaitapöytäliinan.

Katsomisen arvoista

Telsu, toosa, telkku... Rakkaalla asialla on todellakin monta nimeä. Viime aikoina on tullut katsottua tv:tä melko vähän. Talvella kärähtäneen pikkuruudun tilalle ostetun taulu-tv:n paras ominaisuus on tallentava kovalevy. Näin ollen voi panostaa laatuun määrän sijaan.

Huippumalli haussa on ollut minulle tv-kevään kova juttu. Huippari on perusmättöviihdettä ilman sen suurempaa merkitystä. Oma kiinnostukseni ohjelmaa kohtaan kumpuaa kiinnostuksesta muotimaailmaa ja ohjelman estetiikkaa kohtaan. Tosi-tv-genressä huippari on sitä paitsi minusta laadukkainta katsottavaa. Ohjelmassa on käsittääkseni mukana alan suomalaisia osaajia eikä ohjelma ole niin kotikutoinen, kuin esimerkiksi menneiden vuosien seikkailuohjelmat.

Huippari loppuu muutaman viikon päästä, mutta koko kuuma kesä on vielä edessä. Kesää kuumentaa entisestään iki-ihana Hovimäki. Keskiviikot on pelastettu! Kun joku kertoo, ettei ole seurannut sarjaa tai nauraa sen typeryyttä, ymmärrän hyvin. Sarjassa on mukana paljon jäykkyyttä ja sitä kotikutoisuutta. Kuitenkin pitää arvostaa sitä, että sarja on tehty pieteetillä historiallista todenperäisyyttä kunnioittaen. Hovimäen katsominen on hieno mahdollisuus oppia Suomen historiaa. Hyvän tarinan kautta oppii vaikka mitä. Tämän alkukesän teemana minulla on oppia lisää Suomen irtautumisesta Venäjästä. Helmikuun manifestit ja Bobrikovit on minulla toistaiseksi vielä hakusessa. Ehkäpä otan oppimisprosessini tueksi vaikkapa jonkun Enni Mustosen romaanin. Enni Mustosensa jo lukeineille vinkkinä, että Hovimäki-kirjat ovat loistavaa kesälukemista. Mars, kirjastoon!

Kesä kun on uusintojen aikaa, niin odottelen milloin MTV3 lähettää eetteriin Kun taivas repeää -sarjan. Muistatteko? Hentoinen lotta Aino ja salskea sissisotilas Lauri tapaavat sodan melskeessä. Niin kesäiltojen huipputavaraa!

Viikon tv-kalenteri on siis seuraavanlainen:
ma: Huippumalli haussa ja Tracy Ullman
ti: boksilta jotain (tähän sopisi hyvin se KTR)
ke: Hovimäki ja Beck (ruotsin opiskeluun)
to: boksilta jotain (tähän sopisi jotain ranskankielistä)
pe: mökillä saunassa, ei telkkua
la: joku hyvä dvd
su: Wallander (ruotsin opiskeluun)


ps. Huippari-suosikkini Riina pyörii edelleen mukana. Hähhää, siskoseni, joka povasit hänelle heikkoa menestystä.