Lintu vai kala?

Mitä mieltä olet Johanna Korhosesta? Siitä poispotkitusta Lapin Kansan päätoimittajasta siis.

Itse en osaa yhtään päättää pidänkö vai en. En nimittäin pidä juonittelevista ja ilkeistä ihmisistä, jollaisena jotkut pitävät Korhosta. Tiedättekö tyypin? Sellainen, joka ei nyt suoranaisesti valehtele, mutta ei todellakaan myöskään pelaa avoimilla korteilla. Toisaalta Korhonen kai on pesunkestävä feministi ja sitkeä idealisti. Sellaisia ihmisiä puolestaan ihailen.

Jos joku on varmaa, niin Korhonen tulee vauhdittamaan ja värittämään eurovaalikampanjointia reippaasti. Toivottavasti Korhonen muistaa vielä tulevissa haastatteluissa ja lehdistötilaisuuksissa kertoa miksi valitsi ehdokkuuden juuri Keskustassa. Hyviä vastauksia olisi ainakin se, että Keskustassa katto on korkealla ja seinät leveällä. Meidän leiriimme mahtuu yhden jos toisenlaista hiipparia kuin tähteäkin. Olemme tasa-arvon ja ihmisyyden puolue. Korhosen vaaliteemat työhyvinvoinnista, sosiaalisista innovaatioista ja globaalista tasa-arvosta sopivat Keskustan ehdokkaalle paremmin kuin hyvin. Onhan Keskusta se puolue, joka näkee materialistisen hyvinvoinnin tuolle puolen ja korostaa henkisiä ihmisyyden arvoja.

Toivottavasti Korhosen ehdokkuus tuo näitä peruskeskustalaisia arvoja myös paremmin esille. Aivan liian moni nimittäin luulee, että Keskusta-aate on lähtökohtaisesti konservatiivinen ja vanhanaikainen. Se on itse asiassa kaikkea muuta kuin aikansaelänyttä.

Pääsiäisen parhaat

Kiirastorstai
Illalla käytiin katsomassa leffa Lukija. Se oli oikein mieleniintoinen elokuva. Tämä on siis se leffa, josta Kate Winslet sai oscarin. Elokuva kertoo jännittävän tarinan häpeästä ja siitä miten kukin kantaa omien tekojensa seuraukset. Lisäksi teemoja on anteeksianto tai sen mahdottomuus. Ensirakkaus, lukutaidottomuus, mielenkiintoisia teemoja... Tämä on sellainen leffa, jota ei kannata mennä katsomaan yksinään. Tämä vaatiin keskustelua.

Pitkäperjantai
Namit bagelit, jotka askarreltiin ihan ite. Bagelit siis keitetään vedessä ennen kuin ne laitetaan uuniin. Valmistusvaiheessa tuli sellainen olo, että "nää menee ihan pilalle", mutta lopputulos oli hyvä. Täytteeksi vanilja-tuorejuuston ja omenahillon sekoitusta. Uppoo!

Lankalauantai
Illalla mentiin yömessuun klo 22 ja sen jälkeen pääsiäisaterialle ravintolaan. Kiitos järjestäjille! Tästä on muodostumassa kiva perinne. Ongelma on tietenkin se, että ravintolat eivät pidä keittiöitään auki tarpeeksi pitkään. Turkulainen viikinkiravintola Harald piti keittiötä auki yhteen ja se riitti kahden ruokalajin nauttimiseen.

1. pääsiäispäivä
Keväinen asukokonaisuus: Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema tunika, mustat nilkkapituiset legginsit, korokepohjaiset korkkarit (=15 cm lisää pituutta), aurinkolasit.

2. pääsiäispäivä
Huippumalli haussa alkaa tänään!

Tavallinen perhe - epätavallinen mahdollisuus möläytellä

Mikkosten maailma on aiheuttanut myrskyn vesilasissa tai paremminkin meidän muiden tallaajien maailmassa. Katsojat suhteutuvat ohjelmaan ja Mikkosten lausahduksiin aivan liian tosikkomaisesti. Mitä sitten, jos telkkarissa joku sanookin jotain, mikä ei ole poliittisesti korrektia tai osoittaa ehkä hölmöyttä tai ajattelemattomuutta? Miksi moniarvoisiksi itsensä ajattelevat ihmiset hermostuvat sitä, että joku on toista mieltä? Suvaitsevaisuus on sitä, että hyväksytään monenlaiset ihmiset ja näkökulmat.

Mikkosille on sadellut uhkailuja ja haukkumakirjeitä. Saman kohtalon koki muutama viikko sitten Susanna Rahkamo, joka onnettomilla sanavalinnoillaan tuli vahingossa haukkuneeksi suosikkinäyttelijää lihavaksi. Hämmästyttävää, miten voimakkaasti näihin tv-lausahduksiin suhtaudutaan. Kyseessä on kuitekin viihdeohjelma. Ehkä tässä on samaa logiikkaa kuin siinä, että ihmiset kysyvät Risto Autiolta Hannes-pullien reseptiä. Elämä ja viihde sekoittuvat.

Mikkosten maailma on mielestäni mahtavaa tosi-tv-viihdettä. Itse olen katsonut ohjelmaa vain kerran, mutta idea tuli selväksi. Ohjelmassa kuvataan perheen arkea. Kärkevimpiä lausuntoja makeinta viihdettä tulee, kun Mikkoset lukevat lehteä ja kommentoivat uutisia. Hupaisia ovat perheen lasten omat ohjelmapätkät, jossa he tarinoivat lasten tavalla.

Itse asiassa Mikkosten maailma on harvinaisen sympaattinen tosi-tv-sarja. Ohjelman viihdelogiikka piilee yllättävissä sammakoissa, joita katsojat voivat naureskella ja pilkata. Kuitenkin ohjelma kuvaa myös tavallisen, omakotitalossa asuvan, kahden lapsen ja kahden eri sukupuolta olevan aikuisen perheettä. Työssäkäyntiä, kotona olemista, parisuhteen hoitamista ja lasten kasvatuksta. Jos unohtaa ajoittaiset kärkevät mielipiteet, sarja kertoo siis todella tavallisen perheen erittäin tavallisesta arjesta. Hyvä tavallisuus!

Mitä tv-ohjelmia meillä olisi, jos kaikki kärkevä (Mikkosten maailma), asioita tai ihmisiä arvosteleva (Tanssii tähtien kanssa, Presidentinkanslia), aivoton (BB, Salkkarit) tai höpsö (Amerikan huippuhurtta) poistettaisiin ohjelmistosta? Vähäistä olisi ohjelmatarjonta. Kiitos tosi-tv:stä! Kiitos määrästä laadun sijaan!